Museo

Särestöniemi-museo käsittää useita rakennuksia, joihin lukeutuvat Särestöniemen suvun tila rakennuksineen sekä Reidar Särestöniemen rakennuttamat galleria- ja ateljeerakennukset eli Reidarin Särestö.

Museoalueen rakennuskannassa sekoittuvat vanha ja uusi: Särestön vanha päärakennus on lähes sata vuotta uudempia rakennuksia varhaisempi. Särestöniemen tila edustaa vanhaa peräpohjalaista rakennusperinnettä, kun taas Reima ja Raili Pietilän 1970- luvulla suunnittelemat galleria ja ateljee edustavat ympäristöönsä sopeutuvaa uutta suomalaista arkkitehtuuria.

Uusien rakennusten lähtökohtana on ollut Reidarin persoona. Ateljeerakennusta, jossa sijaitsevat taiteilijan työ- ja asuintilat, edelsi aiempi asuin- ja ateljeerakennus, joka tuhoutui tulipalossa 1977. Tämän vanhan ateljeen rauniot ovat nähtävillä museoalueella. Alueen uusin rakennus on Raili Pietilän 1980-luvun lopulla suunnittelema museosäätiön toimisto- ja kahvilarakennus.

Museorakennukset sekä museomiljöö on rakennussuojelulain nojalla suojeltu vuonna 2004.

Vanha Särestö, taiteilijan synnyinkoti

Vanhan Särestön päärakennus on vuodelta 1873. Siihen kuuluvat navettalatorakennus itäsivulla ja talliaitta rakennus eteläsivulla. Näin muodostaen pihapiiriltään harmonisen ja mittasuhteiltaan ihmisläheisen kokonaisuuden. Rakennukset edustavat kansanperinteen mukaista rakennustyyliä. Pihapiiri aukeaa Ounasjoelle. Sillä joki edusti kulkuväylää. Kesällä kuljettiin veneellä ja talvisin jäätä pitkin. Tie Särestöön tehtiin vasta museon avaamisen aikaan v. 1985.

Taiteilija Reidar Särestöniemen synnyinkoti luo ainutlaatuista lisäulottuvuutta museokävijälle. Museovieraalle syntyy voimakas autenttinen tunne siitä, millaisessa ympäristössä Reidar on taiteilijaksi kasvanut. Hänen on helpompi lähestyä Särestöniemen teoksia.

Rakennukset ovat restauroitu 2000 - luvulla Museoviraston ja Lapin Ympäristökeskuksen myötävaikutuksella arkkitehti Antti Pihkalan tekemien tarkkojen tutkimusten ja korjaussuunnitelmien pohjalta. Päärakennuksen interiööri on palautettu Reidarin ja perheen asumisaikaan 1940-50 luvuille.

Museomiljöössä kauttaaltaan pyritään ottamaan huomioon alkuperäinen ilme.