Kamarimusiikkia Särestön lämmössä
Kuluneen kliseen mukaan musiikki on rajatonta.
Tämä tuli mieleen Lapin kamariorkesterin konsertissa Särestöniemi-museossa 16. tammikuuta. Rajoja ei pannut pakkanen, hyytävä pohjoinen viima eivätkä pitkät etäisyydet. Kulttuurimuodot kohtasivat tavalla, joka sai eri puolilta Lappia – ja kauempaakin – tulleen salintäyteisen yleisön silminnähden tyytyväiseksi. Konsertin jälkeen kuullut kommentit olivat poikkeuksetta kiittäviä, jopa ylistäviä.
John Storgårdsin juontaman ja johtaman konsertin teemana oli Felix Mendelssohnin ja Fredrik Paciuksen juhlavuosi. Kummankin syntymästä on tänä vuonna kulunut 200 vuotta, ja miehet ovat lisäksi molemmat syntyneet Hampurissa. Näiden monipuolisten säveltäjien tuotannosta Storgårds oli valinnut harvemmin soitettavaa, mutta ei suinkaan väheksyttävää ohjelmistoa.
Kansallissäveltäjältämme Paciukselta kuultiin hyvinkin erilaista musiikkia 17-vuotiaana sävelletystä jousikvartetosta Storgårdsin ja Anna Laakson viululla ja pianolla virtuoosimaisesti esittämään Ylioppilaat ovat hilpeitä veikkoja -sävelmään sekä Kaarle-kuninkaan metsästys -oopperan hymniin ja Veteraanin joulu -sävellykseen.
Konsertin monipuolisuuden takasivat orkesterinjohtajan onnistuneella tavalla valitsemat muut säveltäjänimet. He kaikki ovat myös juhlavuosisäveltäjiä, joiden syntymästä on kulunut joko 150 tai 100 vuotta. Suomalaiset musiikin ystävät tunnistavat heistä varmasti Kalervo Tuukkasen ja Olavi Pesosen, kenties Ida Moberginkin. Hans Brugk ja Grazyna Basewicz tiedetään ja tunnetaan kansainvälisestikin. Monelle ovat kuitenkin vähemmän tunnettuja amerikkalainen Elic Siegmeister niin kuin suomalainen Agnes Tschetschulinkin.
Storgårds ja hänen erinomaisen ammattitaitoinen orkesterinsa osoittivat, ettei säveltäjän yleinen tunnettavuus ole nautittavan musiikin edellytys.
Ulkopuolisen silmin olennaista Särestöniemi-museon konsertissa oli lämpö, jolla yleisö suhtautui niin konserttiin kuin konserttipaikkaankin. Se oli erikoinen kontrasti ulkona paukkuvaan pakkaseen. Se osoitti, että nautittavaa kulttuuria on napapiirin pohjoispuolellakin, joka monesti meidän etelän elävien mielestä ei ole muuta kuin erämaata ja kolossaalista turismiteollisuutta.
Konsertti osui aikaan, jolloin Särestöniemi-museo on ollut julkisen huomion kohteena. Polemiikkia sivullisen roolissa sormi suussa ihmetelleelle tilaisuus kertoi ehkäpä ennen muuta siitä, että musella on paljon oikeita ystäviä. Se kertoi siitä, että Reidar Särestöniemen taide puhuttelee suomalaisia. Hänen ainutlaatuinen erämaa-ateljeensa, jossa taiteilija on syntynyt ja tehnyt elämäntyönsä, sopii eri kulttuurin alueitten kohtaamispaikaksi ja ihmisten kohtaamispaikaksi aivan erikoisella ja puhuttelevalla tavalla.
Mikko Uola