"Lähtemisen suuri ilo" - Reidar matkoillaan:

Reidar Särestöniemen matkat ulottuivat lähitienoilta maailman ympäri. Alma-äiti oli syntynyt Norjan Vesisaaressa ja Eeva-sisar muuttanut sinne aikuisiällä, niinpä Reidarille suvun "reviiri" ulottui Metsä-Lapista Jäämeren rannoille ja edelleen Huippuvuorille saakka. Vesisaari merkitsi taiteilijalle "Särestöä Norjassa". Reidar kulki Vesisaaren ja Särestön väliä vieden ja tuoden terveiset ja kuulumiset. Pimeä vuodenaika esti toisaalta taiteellisen työskentelyn ja matka ostettuun aurinkoon katkaisi armollisesti pitkän sydäntalven. Matkaseura vaihteli ystävistä taiteen tukijoihin ja lähisukulaisiin. Lähtöpäätös syntyi usein pikaisesti. Asiointikäynti kotikylällä saattoi jatkua edelleen Norjan puolelle Tromssaan, Abiskoon, ja edelleen Jäämeren rantoja milloin minnekin. Kaukomatkat Reidar koki pieninä opintomatkoina tutustuen paikalliseen kulttuuriin. Hän toi tuliaisina Alma-äidilleen ja sisarilleen silkkikankaita, -huiveja ja koruja ja Matti-isälle erityistä "Galilean vettä". Matkoiltaan Reidar muisti läheisimpiään korteilla ja kirjeillä tiedottaen, missä oli milloinkin menossa tai tulossa. Myös koiransa saivat tervehdyksiä: "Monsieur Tössi...", "Brutus ja Soraja Särestössä..." - luki saapuvissa postikorteissa.

Etelämantereen risteilyllä Reidar kruunattiin Kuningas Neptunukseksi, koska "kukhan muu ei ilenny alkaa karnevaalikuninkhaksi. Se edellytti alistumista ihmeteltäväksi ja taputeltavaksi, mutta enhän mie siitä pilale menny". Kosket ja koskina virtaavat vedet kiehtoivat Reidaria lapsesta saakka. Niin kotia lähellä virtaavat Ounasjoki, Pietarinoja ja Maijaoja kevättulvan aikaan kuin mahtavat Iguassun putoukset Etelä-Amerikassa. "Sielä krassin lehet oli ko soppalautaset ja perhoset lenti ko karvalakit"

Afrikasta Reidar toi mukanaan kilpikonnan kuoren, koska siinä olivat sekä tervan että ruskan värit. Samaa tervanruskeaa väriä hän käytti myöhemmin mm. teoksessaan, jossa eläytyi ja näki itsensä afrikkalaisena. Afrikasta: "Se ol niin kessää ja se (aurinko) paisto ylhäältä alaspäin niin, ettei minusta jääny ko tirreä, lihava varjo"

Japanin näyttelymatkalta palattiin San Franciscon kautta. Kuvassa Reidar yhdessä Timo Korpivaaran ja konsuli Okan kanssa. Japanista Reidar löysi Fudzijaman sinisen, kertoakseen myöhemmin, kuinka ateljee-kodin ikkunasta näkyvä Aakenuksen rinne sinersi "Fudzijaman sinisenä".

Myös paluut matkoilta olivat usein nopeita. Joulunvietto Marbellassa päättyi äkisti ja "mie rauhotuin vasta Rovaniemelä ko mie näjin lunta". Myös Ounasjoen jäiden liikahdus keväällä sai matkamiehen palaamaan nopeasti kotiin. Koti-ikävä iski aina jossain vaiheessa, olipa kyseessä sitten näyttely-, opinto- tai huvimatka. Reidarin sanoin:
"Lähtemisen suuri ilo, samalla kun palaamisen, tulemisen takaisin"